Debora-koti muutti kesäkuussa 2018
Debora-kotimme muutti kesäkuun puolivälissä uuteen paikkaan. Aiemman talomme vuokraemäntä ilmoitti myyvänsä talon. Uusi paikka löytyi yllättävän helposti, saimme tarjouksen uudesta kodista. Rukoiltuamme hallituksena asiaa, koimme tämän muuton Jumalan hyväksi johdatukseksi. Uudessa kodissa on jopa yksi makuuhuone enemmän, silti se tulee käyttökustannuksiltaan edullisemmaksi kuin nykyinen. Parasta on, että saatoimme tehdä pitkäaikaisen vuokrasopimuksen.
Akkon öisellä kadulla toukokuussa 2018
Akkon öisillä kaduilla Viikko ennen Shavuot minut vietiin illalla Akkoon tutustumaan kadulla itseään myyviin naisiin. Erään tehdasalueen takana työskenteli naissutenööri, vähän vanhempi nainen, myyden siellä nuorempaa naista, joka tuntui olevan täysin hänen hallinnassaan. Siinä keskustellessamme miehiä tuli autoilla ja tuo nuorempi nainen (J) meni autoihin toinen toisensa jälkeen. Tämä sutenööri saa puolet tuon nuoren naisen tuotoista, mitä hän saa myymällä itseään. Koko asetelma järkytti minua syvästi, nuorempi nainen on täysin tuon vanhemman naisen otteessa, hän ei antanut minun edes keskustella nuoremman kanssa. Vaikea nähdä ratkaisua: taloudellinen yliote ja huumeriippuvuus estävät naista irrottautumasta. Toinenkin nainen, L. jäi mieleeni. Hänellä on vakipaikka eräällä parkkipaikalla, missä hän työskentelee. Jutellessamme lyhyesti hän ilmaisi kyllästyneensä elämäänsä ja ottavansa yhteyttä. Rukoilkaa näiden kahden puolesta, että heille tulisi voima irrottautua huumeista ja sen myötä myös itsensä myymisestä!
25.10.2017 Hetkiä Rambamin sairaalassa
Istun leikkaussalien perheiden odotustilassa. Huomaan siirtyneeni usean kulttuurin ja kielen pieneen maailmaan. Heprean ja arabian ja venäjänkielinen puhe solisee korvissani. Kudon villasukkaa odottaessani ’perheen jäseneni’ – Debora – kodin asukin leikkauksen etenemistä. Saan useita katseita kutimeeni.
Arabialaisen kahvin tuoksu täyttää odotustilan. Arabiperheet istuvat ryhmissään, vaarit, mummut mustine pukuineen ja valkoisine huiveineen, isät, äidit, isot lapset, pienet lapset, tädit ja sedät – kaikki ovat tulleet kuin sukutapaamiseen, halauksia, kyyneleitä. Heillä on täysi piknik varustus mukanaan, kylmälaukut, juotavat, lautaset ja ruokaa runsaasti. He liikkuvat edestakaisin, puhuvat isolla äänellä, itkevät isolla äänellä.
Vieressäni juutalainen äiti ja isä jännittävät lapsensa umpisuolenleikkausta, harmittelevat, kun eivät tuoneet lastaan aiemmin lääkäriin. Toisella puolen istuu joukko juutalaisperheen lapsia ja äiti; isä on saanut keuhkoihinsa vakavan tulehduksen eikä ole enää kyennyt hengittämään itse, on leikkaussalissa nukutettuna, hengityskoneessa. Tytär itkee vähän väliä vuolaasti, jää paikoilleen, kun veljet kutsuvat häntä rukoilemaan isän puolesta.
Mies pystyttää toimistonsa odotustilaan. Hän tuo jostain pöydän, avaa siihen tietokoneensa, nostaa mappinsa ja kansionsa pöydälle ja viereiselle tuolille ja puhuu useita puheluita – selkeällä äänellä, ei jää epäselväksi, minkälaisesta yrityksestä on kyse.
Nainen tulee ulos heräämöstä, itkee vuolaasti ja hokee ’kauheaa, kauheaa’ ja sanoo minulle ’ei kannata mennä katsomaan, se on kauheaa’. Vastaan hänelle taputtaen olalle ’ haluan silti nähdä’.
Olen jo aamulla varhain tullut sairaalaan. Leikkauksen piti alkaa kymmeneltä ja asukkiamme oltiin jo kiidättämässä leikkaukseen, kun toimitus keskeytyi, tuli puhelinsoitto ja asukkimme jäi sänkyineen juuri siihen paikkaan, missä hän oli puhelun tullessa, huoneen oviaukkoon ja käytävän tukkeeksi. Ymmärsin pian, ettei häntä tule kukaan siitä siirtämään, siispä siirsin sängyn alkuperäiselle paikalleen. Kolmen tunnin odotuksen ja usean rukouksen jälkeen tuli uusi yritys – päädyimme leikkaussalin valmistelutilaan. Minut neuvotaan perheiden odotustilaan leikkausnumeron kanssa ja ihana asukkimme lääkäri ryhmän kanssa katoaa leikkaussaliin.
Katselen odotustilaa – pieni maailma – eri kulttuurit – yhteistä kuitenkin hätä rakkaistaan ja omaisistaan. Yhteistä ovat tuska ja kyyneleet, yhteistä ilo ja riemu lääkärin tuomista hyvistä uutisista.
Minua kutsutaan, kuuden tunnin odotus on ohi, kerään kutimeni ja ilo täyttää sydämen – kaikki on mennyt hyvin – kiitos Isä!